tiistai, 5. kesäkuu 2007

Viimeinen kerta.

Viimeisen kerran sua halasin, rutistin oikein kunnolla. Pian nukahdit käsivarsilleni. Huoahdit helpotuksesta, kuin sanoaksesi: "Tuskani on ohi." Itkin, itkin yöt ja päivät, kunnes tajusin, että nyt sinun on hyvä olla ja tapaamme vielä. Aina kun ajattelen sinua, tulen hiukan surulliseksi. Enää ei ole pehmeää turkkia käsien alla, leikkisää sekä uskollista ystävää. Vain muistot makaavat ajatuksissa. Ja aina, kun on aikaa, kaivan ne esiin ja itken. Sinua en voi millään muulla korvata, vaikka olenkin jo toipunut suurimmasta menetyksestä. Kiitos, sinulta opin paljon. Tiedän nyt myös, miltä tuntuu erota. Oli se sitten eläin tai ihminen, se on varmasti jokaiselle tärkeää. -Mande-

Tämän pätkän omistan nöffi/labbisnarttu Sussulle, kääpiökaniuros Papulle ja syyrialaiselle hamsterinaaraalle Arctican Universialle (Unskille)

maanantai, 21. toukokuu 2007

Hitsit...

Kuinka elämä voikin olla näin epäoikeudenmukaista jollekkin ihan tavalliselle tallaajalle? Minkä sille voi, jos ei synny johonkin perheeseen ainoaksi lapseksi tai upporikkaiden jälkikasvuksi? Miksi pitääkin keksiä niin inhottavia paskanjauhajia?! Jumalakin sanoi luoneensa paratiisin, mutta musta tää paratiisi näyttää ihan paskatunkiolta. Mäkin olen joutunut ihmismassan murjomaksi, ohitetuksi ja vaikka miksi. Perkeleen saakelin idea meidän ihmisten tuonti maailmaan!! Olisi niin ihanaa kuunnella lintujen laulua, istua kiikussa ja syödä vaikkapa jäätelöä. Mutta kun ei, niin ei. minä en ainakaan pysty siihen edes keväällä, jolloin ihmiset heräävät talven jälkeen eloon. Vain vittupa siitä, ei enää kiinnosta mikään.

Suurta Tummaa olen ahkerasti hoidellut ja hyvin on mennyt. Terkut tallilta teillekkin!

-Mande-

lauantai, 5. toukokuu 2007

Kukapa tahtoisi jäädä yksin karsinaan?

Hei, ihmiset. Kerron Suuresta Tummasta ja sen hoitopäivästä. Saavuin tallipihalle ja näin Tumman tarhassaan, joo. Ei sitä kyllä sillon vielä pitäny hakee, koska kello oli vasta noin 15.30. Mutta vähän jälkeen neljän alkokin satamaan LUNTA. Hepat piti saaha kiireellä sisälle. Hain Tumman, mutta se oli jo vähän liian märkä. Aloin harjaamaan sitä ja se selvästikin nautti. Puoli viideltä suunnilleen jätin sen vielä hetkeksi kuivumaan. Tumma meni päivän molemmilla tunneilla. toinen meni maastoon, toinen kentälle. Mää menin käymään kentän tunnille ja ratsastin pikkuponi, nimeltään Vili. No, tuntien jälkeen otin vielä Tummalta kuivuneet likakohdat harjoilla, sekä satulan ja suitsien alta. Noin kahdeksan aikaan lähdin ja Tumma katseli perääni haikeasti. Kukapa tahtoisi jäädä yksin karsinaan?

torstai, 3. toukokuu 2007

Just it.

Bye bye vaan, maailma.

Viime aikoina mua on ottanu tosissaan lähes joka asia päähän. Ja oon ollu jotenkin apaattinen. Hyvä kun kouluun jaksaa lähtee ja tehä viel läksytki päälle. Huomenna (pe 4.5.07) menen hoitamaan vielä Suurta Tummaa. Kirjoitan siitäkin tänne, jos jaksan. Suuri Tumma on komee suomenhevosruuna, ex-ravuri. Mä en pysty nykyään edes nukahtamaan ennen klo tuntia-ennen-puolta-yötä. Ja sitten on myös koirani Möllöttäväinen. Sekarotuinen narttu, suuri, 1 vee, joka tosissaan vaatii ulkoilua. Tosi lopuksi vielä kääpiöhamsteri Neiti Sormenrouskuttaja. Joo, kiitos kiitos, keksimäni ns. peitenimet ovat hauskoja omasta mielestänikin = ) Wow, mä hymyilin ees vähän! Hyvä minä. Haluattekos tietää tosiaan miltä musta tuntuu? No, ok sitä saa mitä tilaa:
-v*tuttaa, ärsyttää
-väsyttää hemmetisti
-ottaa päähän kaiken maailman paskanjauhajat
Elikkäs saakelin perkele, kun vaan... ÄRSYTTÄÄ! Joo, just it, niin kuin jo otsikkokin sanoo.
T. Mie Vaan

P.S. Sori tää iso fontti, tuli vahingossa = /